On oikeastaan hämmentävää, miten ihanaa on ollut päästä pois kotoa. Näiden seinien sisällä ei oikein edes tajua, että maailmassa on aika paljon muutakin. Jollain periaatteellisella tasolla mä olen sitä mieltä, että mun pitäisi hoitaa omat lapseni, koska mä ne olen tänne tehnytkin. Nyt myönnän, että on aika ihanaa, kun joku muu hoitaa niitä välillä. Lapsille opintojen aloitus on merkinnyt melkoista muutosta elämään, mutta varsinkin isompi, ihan pian 6v. tyttö, on ollut aivan innoissaan. Tottahan hänestä on mukavaa leikkiä muiden lasten kanssa. Kotona kun ei ole muuta seuraa kuin pikkuveli.

Jotenkin olen saanut uutta voimaa ja itsetuntoa opinnoista. Pelokkaasti olen havainnut myös kiinnostuvani nuorista opiskelijamiehistä, koska oma mieheni on tuskin koskaan kotona ja siksi suhteemme on mielestäni varsin epätyydyttävä. Pelkoni on varmasti turha, koska tuskinpa kukaan juuri ja juuri yli 20v. mies voisi edes kuvitella kiinnostuvansa jo reilu 30v. naisesta, jonka vartalo on kokenut pari synnytystä eikä ole ihan palannut entisiin aikoihin. Mutta onhan mulla oikeus katsella noita nuorukaisia ja nauttia siitä, kun he saavat minut nauramaan;)

Isäni tänään juuri kommentoi, että vaikutan paljon pirteämmältä kuin aikoihin. Tottahan se on. Jaksan kotonakin paljon paremmin kestää kaikki kiukuttelut, kun saan päivisin istua luennoilla. Eikä miehen alituiset poissaolotkaan haittaa mua. Ihan kuin olisin saanut oman persoonani takaisin.

Vähän olen vähänlaisesti ehtinyt tehdä mitään käsitöitä. Yhdet sukat raitaisesta 7-veljeksestä sain väsätyksi äidille joululahjaksi. Kaikkea muutakin mukavaa on suunnitteilla, mutta toistaseksi ei ole tulosta syntynyt. Jossainhan sen täytyy näkyä, että olen 8 tuntia päivässä yliopistolla. Mutta on se silti niin mukavaa ;)

Ihanaa! Mä pääsin opisekelemaan ja olen siitä hiton iloinen. Kotiäitiys on ollut antoisaa, mutta myönnän, ettei musta olisi tähän hommaan pidempään. 6 vuotta riittää aivan mainiosti

Sain valmiiksi Garnstudion ihanan hartiahuivin, joka on ollut jo ahkerassa käytössä. Huivi on reilun kokoinen ja kolmion mallinen. Se pysyy todella hyvin harteilla. Melkein jo ajattelin, ettei se valmistu ikinä, mutta parissa kuukaudessa sain sen viimein kyhättyä. Se ei ole aivan yhtä suuri kuin alkuperäinen, mutta minusta koko alkoi tuntua liioittelulta.

Nyt pitäisi vain keksiä, mitä askartelemme tänään lasten kanssa.

Ihanaa, että on vihdoinkin kevät! Pitkähkön kylmän jakson jälkeen tunsin tänään luissani alkavan lämmön ja sen kunniaksi laitoin kasvimaani kuntoon. Nyt pitäisi vielä kehitellä kivan oloiset kyltit vihanneksille. Ja laittaa käytävät kuntoon sekä muutenkin tehdä kasvimaasta kaunotar. Sitä se ei vielä ole ;)

Mieheni on ollut jo useita päiviä kaveriporukalla virkistäytymisreissulla Skotlannissa. Luulenpa, ette kuitenkaan löydä tiistaiaamulla vierestäni kovinkaan virkistynyttä miestä. Noilla reissuilla on paha tapa uuvuttaa viimeisetkin mehut osallistujista.

Vapaa hetkenämme olemme lasten kanssa elelleet kuin ellun kanat. Karkkia on syöty reippaasti eikä sänkyjä todellakaan ole pedattu aamuisin. Koko kämppä on kokenut melkoisen muodon muutoksen ja näitä jälkiä olen tänään pyrkinyt hävittämään. Vapaalla olen saanut aikaiseksi mukavan virkatun helletopin. Nyt kun vielä tulisi tänä kesänä helteitä.

Ei vaan. takaisin Englantilaisen potilaan pariin.

Tänään aamuvarhaisella herätessäni maa oli yöllisen räntäsateen jäljiltä valkoinen. Hyi kamalaa! Nyt pitäisi jo kevään tulla kohisten eikä tällaisia takapakkeja kaivata!

Olin eilen Presentossa askartelukurssilla. Teimme koruja ja upeita niistä tulikin. Innostuin niin, että vietin lähes kolme tuntia näperrellen sormenpäät hellinä. Kotiinkin oli pakko ostaa materiaaleja ja sitten teimme iltasella tyttären kanssa yhdessä vielä lisää ihanuuksia. Tämä on vallan ihastuttavaa puuhaa. Nyt on kädessä upea rannekoru ja kaulassa samanmoinen panta. Ihania!

Muutama päivä sitten tein itselleni mustan salsahameen. Siitä tuli kiva, mutta omat jalat kaipaisivat hieman väriä talven jälkeen. Niinpä aion suunnistaa kauppaan ja ostaa itseruskettavaa voidetta ;)

Aamulla kävin pojun kanssa lääkärissä, kun viimeiset pari päivää ovat olleet yhtä kiukkuamista. Hälyyttävintä on ollut, että pikkumies on nukahtanut parina päivänä kesken leikkien. Kaikki ei ole ollut ihan kunnossa ja tänään varmistui taasen korvatulehdus. Onneksi antibiootit ehtivät purra ennen maanantain matkaa. Lähdemme koko perheen voimin Pariisin Disneylandiin ja sieltä jatkamme Espanjan aurinkoon. Toivotaan, että näemme edes pilkahduksen kultaisesta kerästä!

Olen pohdiskellut näitä blogeja pitkään. Minusta on outoa, että joku kirjoittelee Internetiin omasta elämästään ja joku toinen on niin kiinnostunut, että saattaa jopa lukaista sen. Mitä jos lukija on jotenkin häiriintynyt ja eikö sitten voi tapahtua vaikka mitä kamalaa? Silti tätä harkittuani, päätin kokeilla. Ehkä kukaan ei kuitenkaan hyökkää kotiini ja tee pahaa lapsilleni, vaikka täällä omiani horisenkin.

Olen aivan tavallinen työtätekevä kotiäiti. Päivittäin lapseni ovat 3 tuntia leikkikoulussa, joten pystyn hoitamaan työni tehokkaasti siinä ajassa. En tosin tee tällä hetkellä töitä ihan niin paljon kuin varmasti tulevaisuudessa. Haluan olla mahdollisimman paljon läsnä lapsilleni niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Töiden aika on sitten myöhemmin, kun kaverit ajavat äidin ja isän edelle.

Suuri intohimoni on käsityöt, askartelu ja puuhastelu milloin minkäkin projektin parissa. En osaa oikein olla aloillani, vaan vähintään käsillä täytyy olla jotain tekemistä myös telkkaria katsellessa. Siksi ehkä ehdin enemmän kuin moni ystäväni ja herätän suurta hämmennystä. Olen sitä mieltä, että elämässä on opittava priorisoimaan, tekemään valintoja. Kaikkea ei pysty aina tekemään, joten on valittava esim. siivouksen tai ruuanlaiton välillä (tässä tapauksessa ruoka voittaa, koska siivouksen uupumisesta seuraa vähemmän itkua jälkikasvun puolelta). Siispä pyrin tehokkaaseen priorisointiin ja olemaan mahdollisimman täydellinen äiti, vaimo sekä työntekijä. Niinpä. Kuulostaa tyypilliseltä naiselta, joka uupuu taakkansa alla, mutta toistaiseksi olen pärjännyt melko kivasti. Työelämässä olen oman itseni herra, joten se vähentää paineita pomon suunnalta ;)

Näin pääsiäisen kunniaksi olemme lasten kanssa päättäneet maalata munia, joten nyt niihin puuhiin.