Olen pohdiskellut näitä blogeja pitkään. Minusta on outoa, että joku kirjoittelee Internetiin omasta elämästään ja joku toinen on niin kiinnostunut, että saattaa jopa lukaista sen. Mitä jos lukija on jotenkin häiriintynyt ja eikö sitten voi tapahtua vaikka mitä kamalaa? Silti tätä harkittuani, päätin kokeilla. Ehkä kukaan ei kuitenkaan hyökkää kotiini ja tee pahaa lapsilleni, vaikka täällä omiani horisenkin.

Olen aivan tavallinen työtätekevä kotiäiti. Päivittäin lapseni ovat 3 tuntia leikkikoulussa, joten pystyn hoitamaan työni tehokkaasti siinä ajassa. En tosin tee tällä hetkellä töitä ihan niin paljon kuin varmasti tulevaisuudessa. Haluan olla mahdollisimman paljon läsnä lapsilleni niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Töiden aika on sitten myöhemmin, kun kaverit ajavat äidin ja isän edelle.

Suuri intohimoni on käsityöt, askartelu ja puuhastelu milloin minkäkin projektin parissa. En osaa oikein olla aloillani, vaan vähintään käsillä täytyy olla jotain tekemistä myös telkkaria katsellessa. Siksi ehkä ehdin enemmän kuin moni ystäväni ja herätän suurta hämmennystä. Olen sitä mieltä, että elämässä on opittava priorisoimaan, tekemään valintoja. Kaikkea ei pysty aina tekemään, joten on valittava esim. siivouksen tai ruuanlaiton välillä (tässä tapauksessa ruoka voittaa, koska siivouksen uupumisesta seuraa vähemmän itkua jälkikasvun puolelta). Siispä pyrin tehokkaaseen priorisointiin ja olemaan mahdollisimman täydellinen äiti, vaimo sekä työntekijä. Niinpä. Kuulostaa tyypilliseltä naiselta, joka uupuu taakkansa alla, mutta toistaiseksi olen pärjännyt melko kivasti. Työelämässä olen oman itseni herra, joten se vähentää paineita pomon suunnalta ;)

Näin pääsiäisen kunniaksi olemme lasten kanssa päättäneet maalata munia, joten nyt niihin puuhiin.